Rekisteröidy ja kirjaudu sisään voidaksesi kirjoittaa vieraskirjaan.
Voit lukea muiden retkiterveisiä rekisteröitymättä.
Kesäkuun ensimmäinen päivä ja sää ideaalinen: lämmin ja aurinkoinen, kevyt tuulenvire. Muita ihmisiä ei näkynyt noin kolmen tunnin reissulla kuin pariin otteeseen. Purot ja muut vesistöt aika kuivuneita, taitaa lähiaikojen korkeat lämpötilat olla syypäänä. Kukista tunnistettiin ainakin seuraavanlaiset: rentukka, metsätähti, lakka, kielo, suopursu, metsä- tai suo-orvokki. Eläimiä ei pahemmin näkynyt, mutta palokärjen huuto kuultiin useamman kerran ja sittisontiainenkin huomattiin sammaleella ryömimässä :). Ja laitumella lehmiä rennosti löhöilemässä. Maastossa hevosen jälkiä ja lantakasoja. Tuomet olivat täynnä tuomenkehrääjäkoin seittejä ja toukkia (hyi h*lvetti!).
käyttäjältä Korpiholisti / 2013-06-02 23:06
Muuton keskelläkin mieli teki retkelle. Melontaretki Linnansaareen oli niin hieno, että mieli teki uudelleen jonnekin nauttimaan luonnosta. Niinpä teimme töitä kovemmin parina päivinä, jotta meille jäi aikaa lähteä Patvinsuolle päiväretkelle. Toukokuun lopun sää oli tänä vuonna aivan liian upea sisätiloissa vietettäväksi. Kiersimme ensin mäntypolun ja tutustuimme sen varrella oleviin autioihin hiekkarantoihin ja alueen kulttuurihistoriasta kertoviin opastetauluihin (miilun polttoon, talviteihin ym). Kävimme alueella viimeksi vuonna 2010 ja metsäpalon jäljet Mäntypolun varrella olivat muuttuneet: Tuolloin mustina maasta kohoavat, kääpäiset lehtipuiden rungot olivat nyt jo kaatuneet maahan. Otimme kuvia samasta paikkaa nyt kuin ensimmäisellä retkelläkin muistoksi. Vuonna 2010 tulimme Patvinsuolle yhden yön retkelle kesäkuun alussa. Kesäkuinen sää oli hyytävä: Suomujärveltä tuuli kylmästi ja satoi jopa rakeita. Nyt sää oli leppeä ja kuuma, tuuli kävi sen verran etteivät hyttyset ja kärpäset kiusanneet.
Mäntypolulta tultuamme etsimme vanhan karsikkopuun. Suureen mäntyyn oli kaiverrettu usean henkilön syntymä- ja kuolinajat. Oli jännä ajatella, että joku oli yli sata vuotta sitten kaivertanut samalla paikalla läheisensä kuolinpäivää männynkylkeen kertoakseen vainajan hengelle tämän poistumisesta elävien maailmasta.
Pidimme evästauon Suomun luontotuvalla ja vuokrasimme kanootin iltapäiväksi. Nostimme kanootin telineeltään alas, kun huomasin jotain outoa: kanootin pohjalle vieri pieniä valkoisia palloja. Västäräkki oli tehnyt pesänsä ylösalaisin käännetyn kanootin keulaan, ja nyt munat tippuivat pesästään ja särkyivät kun otimme kanootin käyttöön! Pesää ei huomannut mitenkään ennenkuin oli liian myöhäistä. Toivottavasti västäräkki ehtisi vielä pesiä uudelleen rauhallisempaan paikkaan.
Meloimme ympäri Suomujärveä katsellen upeita, pitkiä, tyhjiä hiekkarantoja erämaisen metsämaiseman keskellä. Järvi oli monin paikoin hyvin matala. Kiersimme monia saaria ja kiikaroimme pesintäpuuhissa olevia lintuja. Kuikka huuteli järvellä. Palasimme rantaan myötäaallossa.
Kotimatkalla pysähdyimme vielä kiertämään Surkansuolle Lakkapolun. Suomaiseman mosaiikki oli mielenkiintoinen katsella upottavien suonsilmien vaihtuessa kermeihin. Polku käväisi myös kangasmaalla, missä oli näköalatasanne suolle. Vielä jäi joitakin polkuja Patvilta kiertämättä ja rantoja tutkimatta, joten pitänee palata sinne vielä joskus.
käyttäjältä H&M! / 2013-06-01 11:06
Olimme norppia bongaamassa Linnansaaren kansallispuistossa 25-26.5.2013 SaimaaHolidayn järjestämällä retkellä (Norppamelonta). Pari vuotta aiemmin kävimme alueella retkiluistelemassa, ja halusimme palata takaisin kevätaikaan norppia katselemaan. Viime vuonna meloimme Kolovedellä, mutta emme nähneet norppia kovasta yrityksestä huolimatta. Toivoimme, että meillä kävisi parempi tuuri tällä kertaa. Lähdimme melomaan lauantaiaamuna ja kiertelimme koko päivän ympäri norppavesiä nautiskellen tyynestä ja aurinkoisesta säästä. Oppaamme kertoi meille norpista ja alueesta yleensäkin melonnan ohessa. Näimme päivän aikana yhteensä viisi norppaa! Keli muuttui aamun puolipilvisestä säästä täysin aurinkoiseen, tyyneen säähän. Näimme norppien lisäksi neljä kalasääskeä ja paljon muita lintuja sekä kauriin uimassa saaresta toiseen.
Lounastauolla Perpulanluhtalla teimme kävelyretken myös Linnavuorelle. Maisemat olivat upeat! Saarien mosaiikki tyynen järven keskellä, kirkkaan sinisen taivaan kaartuessa yläpuolelle sai ajatukset kääntymään viimeistään keväästä kesään. Kasvillisuus muuttui polun varrella kiinnostavasti lehtolaikuista ahokasvillisuuteen. Meloimme illaksi Linnansaareen Sammakkoniemeen ja pystytimme leirin SaimaaHolidayn väen valmistellessa meille illallista. Söimme "norpanruokaa" eli herkullisia savustettuja muikkuja muutaman eri salaatin ja tuoreen ruisleivän kera. Mukava lisä illalliseen oli männystä höylätyt lautaset ja Kupilka-kuksat. Kahvia juodessamme saimme vielä lisätietoa norpasta biologi Marie Louise Fantilta. Illan kruunasi vielä saunominen ja pulahdus uimaan suureen Saimaaseen. Nukkumaan ei olisi malttanut mennä, niin oli kaunis alkukesän yö. Teimme vielä pienen kävelyretken Linnansaaren torpalle.
Saimaannorpan näkeminen oli ikimuistoinen kokemus. Olimme kolmatta kertaa melontaretkellä norppavesillä, ja ensimmäistä kertaa näimme norpan. Toiset norpista pulahtivat nopeasti veteen, niin että ehdimme juuri ja juuri nähdä vilauksen. Yksi nuori norppa käänteli vain kylkeä, kun kajakkimme lipuivat sen ohi parinkymmenen metrin päästä. Ehdimme jopa valokuvaamaan tuon kauniin hylkeen. Eräs suuri norppa katseli meitä epätodelliselta tuntuvan hetken ennen kuin se palasi veteen turvaan. Eräs norppa taas katseli meitä kesken kalastusuintinsa. Pää näkyi pinnalla ensin jonkin aikaa, sen jälkeen ainoastaan sieraimet sen hengitellessä rauhassa lähes kokonaan veden alla. Sitten eläin sukelsi taas Haukiveden tummaan veteen.
Taidamme tehdä tästä itsellemme perinteen. Ei ole hienompaa tapaa aloittaa melontaretkeilykautta.
käyttäjältä H&M! / 2013-06-01 11:06
Matkamme Helvetinjärveltä jatkui Seitsemisen kansallispuistoon, sillä se oli sopivasti matkan varrella ja ajoa on n. 40 kilometriä. Hyvin olennainen ero edelliseen verrattuna on Seitsemisessä se, että lähes kaikkiin paikkoihin pääsee autolla, joten siellä emme vaeltaneet painavien rinkkojen kanssa.
Kävimme lähes kaikki Seitsemisen olennaisimmat nähtävyydet läpi. Kuvista päätellen sen voi ymmärtää olevan tylsää suoaluetta, mutta pitkospuita pitkin kävely oli minulle kaupunkilaiselle ainutlaatuinen kokemus, sillä näin suuria ja upeita suoalueita ei paljon näe lähempänä Tamperetta. Soljastensuolla olevan valtavan Jaulinnevan avosuon nähtyämme tehtiin ruokaa Saari-Soljasen keittokatoksessa ja pystytimme teltan Kirkas-Soljasen järven rannalle. Aamulla lähdimme katselemaan Liesjoen Myllyä, jolla jauhottiin viljaa lähitaloille. Loppuaika meni vaellessa Multiharjun aarniometsän kautta Koveron perinnetilaan ja sieltä takaisin.
Kattava galleria valokuvista löytyy oheisesta linkistä:
http://arskaweb.wordpress.com/2013/05/31/paiva-seitsemisessa/
käyttäjältä Aatu / 2013-06-01 00:06
Viimeiset lomapäivät tuli käytettyä ollessa Pirkanmaan parhaimmissa kansallispuistoissa. Lopulta pääsimme lähtemään maanantaina 27.5. ja messissä oli Ari, jonka kanssa olen tehnyt eniten erävaellusreissuja, mm. Lapissa neljä vuotta sitten. Samana vuonna olemme molemmat käyneet viimeksi Helvetinjärven kansallispuistossa ennen tätä kertaa.
Viimeksi vaelsimme jaloin alle 10 kilometriä Kankimäeltä (jossa on parkkipaikan lisäksi kioski) Iso-Ruokejärveen. Tällä kertaa menimme Haukkajärvelta Luomalahteen ja painavien rinkkojen kanssa kilometrejä tuli 20. Kaiken kaikkiaan isoja järviä tuli nähtyä tässä puistossa kolme, jos Iso-Ruokejärveä ei lasketa.
Vaikka edellisenä viikolla varoitettiin maanantain (lähtöpäivän) vesisateesta, tilanne oli aivan toinen. Silloin ei tullut tavattua kuin yksi nuori pariskunta, joka yöpyi teltan kanssa Luomajärvellä, missä mekin. Monet ovat todennäköisesti suunnitelleet puistoon lähtemistä vasta tiistaiksi hyvän kelin varalta ja silloin tuli paljon vastaantulijoita.
Meidän osalta saimme vaeltaa rauhassa. Metsäpalovaroitus oli voimassa koko alkuviikon, joten teimme ruokaa Helvetinkolun päivätuvalla ja Luomalahden uudella keittokatoksella. Ennen puistosta lähtemistä kevensimme päivää uimalla Haukkajärven hiekkarannalla. Vesi oli matalaa ja hyvin lämmintä.
Kattava galleria valokuvista löytyy oheisesta linkistä:
http://arskaweb.wordpress.com/2013/05/31/paiva-helvetinjarvella/
käyttäjältä Aatu / 2013-06-01 00:06
Hae alueen ja retkikohteen perusteella.
Saaristomeren kansallispuisto on karujen kallioluotojen, metsäisten saarten, vaihtelevan luonnon ja suurten selkävesien valtakunta.
Området karakteriseras av skärgård som omfattar karga bergsskär och skogsklädda holmar, åtskilda av stora fjärdar.